Kestävyyden haasteet kehitysyhteistyössä

 

FIDIDA järjesti 4.5. seminaarin teemalla Kestävyyden haasteet kehitysyhteistyössä.

Seminaari oli osa FIDIDAn laatuhankkeen koulutustoimintaa. Seminaari on myös osa sitä prosessia, jossa vammaishankkeisiin liittyviä kysymyksiä ja haasteita pohditaan hyviä käytäntöjä etsien ja toisiltaan oppien.

Valkeassa Talossa Helsingissä kokoontui kolmisenkymmentä vammaishankkeiden kestävyydestä kiinnostunutta osallistujaa pohtimaan teemaa eri näkökulmista. Kokopäivän koulutus sisälsi

• puheenvuoroja kehitysyhteistyöhankkeiden kestävyyden edellytyksistä ja haasteista
• paneelikeskustelun kestävyyden elementeistä ja vahvistamisesta erityyppisissä hankkeissa sekä
• työskentelyä pienryhmissä vaikuttavuuden ja kestävyyden huomioimisesta hankesyklin eri vaiheissa.

Kehitysyhteistyöhankkeen kestävyyttä tarkasteltiin laajasti. FIDIDAn ja vammaishankkeita toteuttavien järjestöjen puheenvuorojen ja näkökulman laajentamiseksi alustuspuheenvuoro oli pyydetty myös kumppanuusjärjestön edustajalta, Fida Internationalin Kehitysyhteistyöohjelmapäällikkö Olli Pitkäseltä. Mukaan oli saatu Etelän kumppanijärjestön ääntä edustamaan Marco E. Lyamuya, Tansaniasta (vieraili Suomessa Msingin ystävyysseuran vieraana) ja pitkään kehitysmaissa, viimeksi KEPAn hankeneuvojana Mosambikissa toiminut Katja Josè. Mukana tilaisuudessa oli ulkoasiainministeriön Kansalaisjärjestöyksikön vammaishankkeiden vastuuvirkamies Matti Lahtinen.

Koulutuspäivän aikana kuultiin useita erilaisia ja varsin konkreettisia esimerkkejä kestävyydestä ja sen rakentamisesta. Keskustelu oli avointa ja vilkasta.  

 

 

FIDIDAn kolmivuotinen Laatuhanke on virittänyt pohdintaa vammaishankkeiden kestävyydestä niin FIDIDAn tiimissä kuin lausunnot käsittelevässä hallituksessakin.

Hallituksessa on vammaisjärjestöjä, jotka ovat myös aktiivisia vammaishankkeiden toteuttajia.

Toiminnanjohtaja Tuija Halmari pohti kestävyyden tematiikkaa omassa alustuksessaan otsikolla ”Voiko vammaishankkeilta edellyttää kestävyyttä?” Halmari nosti selkeästi esille vammaishankkeille tyypilliset elementit:

• oikeusperustaisuus
• vammaisten aktiivinen osallistuminen hankesyklin eri vaiheissa
• vammaisten/vammaisjärjestöjen kapasiteetin vahvistaminen ja
• kansalaisyhteiskuntaan vaikuttaminen.

 

 

FIDIDAN laatuhankkeen piirissä kehitetty työkalu määrittelee KESTÄVYYDEN näin:

• Hanke saanut aikaan jonkun pysyvän muutoksen
• Kumppanin aito sitoutuminen vastaamaan toiminnan jatkuvuudesta
• Konkreettisia suunnitelmia ja sitoumuksia olemassa hankkeen jatkuvuuden varmistamiseksi
• Toimintarakenteet perustuvat toimintaympäristöön, tavoitteisiin ja tarpeisiin

Toimintaympäristöön sopivan sekä taloudellisesti, institutionaalisesti ja yhteiskunnallisesti kestävän toimintatavan rakentaminen ei ole yksinkertaista. Huolellinen suunnittelu, laajapohjainen yhteistyö ja paikallisten sitoutuminen ovat tarjoamassa perustaa onnistuneelle hankkeelle ja pysyville muutoksille kumppanimaassa. Tarkoituksenmukainen toiminta ja vammaisten tarpeisiin ja olosuhteisiin kohdistettu yhteistyö saa aikaan, eli vaikuttaa jotakin. Vaikuttavuus ja kestävyys ovat tietyllä tavalla synonyymejä.

Aukotonta vastausta ei vammaishankkeiden kestävyyteen kehitysmaissa ole. Pohjoismaissa on paljon vammaisjärjestöosaamista ja asiantuntemusta, mutta miksi on niin vaikeaa nimetä onnistuneita vammaishankkeita? Yritämmekö viedä kehitysmaihin toimintamallia, joka ei siellä voi toimia? Mitä tarvitaan, että jatkossa hyviä hankkeita saadaan lisää?

aulukon muodossa esitetty keskustelupohja seminaarilaisille sisälsi seuraavaa pohdintaa: Meillä täällä ns. hyvinvointivaltioissa on järjestelmiä, joita ei kehitysmaissa ole. Hyvä esimerkki on sosiaaliturvajärjestelmä, joka takaa (ainakin jossain määrin) määrättyjä peruspalveluita vammaisille. Vastaavasti näitä palveluita tuottavat yksiköt voivat olla jokseenkin varmoja siitä, että kysyntää ja maksajia tuotetuille palveluille on. Systeemi toimii – vaikka suomalaiset vammaisjärjestöt kyllä hyvin tietävät, että ei ilman kitkaa.

Tilanne kehitysmaissa on yleensä se, että juuri minkäänlaista sosiaaliturvajärjestelmää ei ole. Vammaisten tarpeet niin järjestötoiminnan kuin palveluidenkin osalta ovat suuria. Vammaishankkeilla halutaan vastata näihin tarpeisiin. YK:n vammaisten oikeuksien sopimus antaa paljon toivoa vammaisten oikeuksien tunnustamiseen liittyvälle työlle, mutta miten silta poliittisen työn/ihmisoikeuksien ja konkreettisten rahoitustarpeiden välille rakennetaan?

Jotta vammaishankkeilla olisi vaikutusta, tosiasiat toimintaympäristön erilaisuudessa tulisi ottaa vakavasti huomioon kaikkien vammaishankkeiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Erityisesti jatkuvaluonteisissa toiminnoissa tulisi jo ennen hankkeen aloittamista varmistaa toiminnan rahoituspohjaa esimerkiksi sidosryhmien osallistamisella. Muuten voi hienonkin hankkeen tuloksena olla jopa kielteisiä vaikutuksia, kun kaikki romahtaa rahoituksen loputtua.

Miten kehitysmaiden vammaisjärjestöt voivat sitten rahoittaa toimintaansa? Usein kehitysyhteistyöhankkeet tarjoavat vammaisille ehdottoman tärkeitä palveluita, mutta miten näiden toimintojen jatkuvuudelle käy hankerahoituksen jälkeen? Valmiita ratkaisuja ei ole, vaan innovatiivisuutta ja oppimista todella tarvitaan.

Tuija Halmarin alustuksen tukena käyttämät kalvot.

 

Olli Pitkänen (Fida International) alusti aiheesta Kestävyyden haasteet. Kokeneena kehitysyhteistyön toteuttajana ja asiantuntijana hän toi realistisesti esille kestävyyden problematiikan ja haastoi kuulijoita miettimään omaa toimintaansa kehitysyhteistyössä. Pitkänen korosti parhaiden tulosten pohjautuvan kumppanuuden syvään oivallukseen ja rakensi kuulijoiden eteen kumppanuuden portaat. Vahva kumppanuus seisoo vakaalla ja yhteisellä arvopohjalla. Kumppanuutta lujittavat niin aito vuorovaikutus kuin yhteistyön periaatteet. Yhteinen toiminta on vain kumppanuuden osa, pyramidin huippu. Hankkeen epäonnistuminen voi johtua arvojen erilaisuudesta, vuorovaikutuksen puutteesta tai siitä, etteivät kumppanit hyväksy/ymmärrä erilaisuutta. Merkittävä oivallus Pitkäselle oli se, että tarvitaan poisoppimista jostakin vanhasta, jotta asiat kehittyvät ja niistä saadaan rakennettua kestäviä toimintamalleja. Kestävyyden ja onnistuneen yhteistyöhankkeen tekijöitä Pitkäsen mukaan ovat muun muassa:

• pitkä kehityskaari ja yhteistyö
• eri vaiheiden hyvä valmistelu
• sitoutuminen yhteistyöhön
• halu oppia ja kouluttautua
• uskallus, riskien otto, mutta usko siihen, mitä tehdään
• oikeat ihmiset ja hyvä työilmapiiri
• annos rohkeutta ja hulluutta!

Olli Pitkäsen luento kokonaisuudessaan

Paneelikeskustelu

Koulutustilaisuuden paneelikeskustelun tavoitteena oli saada näkökulmia ja konkreettisia esimerkkejä kestävyydestä erityyppisissä hankkeissa. Tavoitteen pohjalta oli paneeliin pyydetty mukaan 6 henkilöä edustamaan erilaisia hankkeita ja hanketoteuttajia. Paneelissa (kuvassa alla) olivat mukana Erkki Andersson ja Marco E. Lyamuya (Msingin ystävyysseura), Laura Poussa (Invalidiliitto), Anja Malm (Kuurojen Liitto), Jani Jalavisto (Avainmedia) ja Katja José.

 

Ennen varsinaisia kysymyksiä panelistit esittelivät edustamansa järjestön hankkeen (hankkeet), joiden pohjalta kysymyksiin vastasivat.

Panelisteille esitetyt kysymykset olivat:

• Miten kestävyyttä on rakennettu/huomioitu hankkeen suunnitteluvaiheessa?
• Miten hanketoteutuksen aikana vältetään riippuvuuden lisääntyminen?
• Miten jatkuvuutta tuetaan hanketuen päättyessä?
• Mitä pysyvä muutoksia on hankkeenne saanut aikaan?

Kestävyyden rakentaminen oli huomioitu suunnitteluvaiheessa muun muassa seuraavilla tavoilla:

• Yhteistyöaloite tulee aidosti Etelän kumppanilta.
• Kumppaneiden samat arvot ja vammaisten oikeudet yhdistävät ja antavat kestävää muutosta (tietoisuus, asenteet, toimintatavat).
• Yhteistyötä tehdään alusta alkaen maan viranomaisten kanssa.
• Paikallisten ihmisten kouluttaminen ja vastuun antaminen vaiheittain kokonaan heille
• Yhteistyölle on rakennettu pohjaa useiden vuosien ajan ennen varsinaista hanketta.
• Yhteistyökumppanin kapasiteettiin on kiinnitetty erityistä huomiota.
• Paikallisen työn osuuden korostaminen, suomalainen osuus vain täydentämässä sitä.
• Toimintaympäristön tuntemus, paikallisten oma asiantuntijuus, realistiset tavoitteet ja oikeat tarpeet ovat toiminnan lähtökohtia.
• Hankkeeseen ei sisällytetä suuria investointeja, eikä henkilöstöä.
• Kumppania kannustetaan etsimään myös muita rahoittajia / rahoituskanavia.
• Kestävyyssuunnitelma on laadittu yhdessä kumppanin kanssa.

Riippuvuuden lisääntymistä hankkeen aikana oli vältetty muun muassa näin:

• Hankkeella on tuettu vain toiminnan kehittämistä, ei katettu juoksevia kuluja.
• Paikallisten vastuunottoa on tuettu ja päätösvalta on annettu/ollut paikallisilla.
• Yhteistyön tuloksena syntyy konkreettinen asia tai työkalu, jota voidaan käyttää hankkeen jälkeen eri tavoilla ja tasoilla (esimerkiksi kuuroilla viittomakielen sanakirja).
• Kumppanin itsenäisen toiminnan tukeminen muun muassa henkilöstön koulutuksen ja varainhankinnan kautta.
• Asteittainen kestävyyden rakentaminen hankkeen aikana, jolloin yhteisön sitoutuminen voi kasvaa ja löytää oikeat toimintamuodot

Suomalaisen hanketuen malli edellyttää toimintamallia, jossa yhteistyökumppanille on määrätty vastuuta. Toisinaan kumppaneilla ei ole kapasiteettia oppia tätä järjestelmää ja hyväkin hankeidea voi kaatua toimintatapojen erilaisuuteen. Suomalaisten kehitysyhteistyötoimijoiden olisikin syytä pohtia niitä vaatimuksia, joita he ovat edellyttämässä Etelän kumppaneilta.

Jatkuvuutta on tuettu hankkeen aikana ja sen päättyessä muun muassa seuraavilla toimenpiteillä:

• Hankeidea on alun perin tullut kumppaneilta, jolloin sitoutuminen on vahvaa. Toimintoihin sitoutuneet kumppanit ottavat myös vastuuta jatkosta.
• Hankkeen aikana käynnistetään/tuetaan kumppanin omaa varainhankintaa.
• Yhteistyötä jatketaan, vaikka varsinainen hanke on päättynyt. Tuki, kontaktit, yhteistyö, tapaamiset antavat uskoa, voimaa työhön ja jatkuvuutta.
• Koulutetaan paikallista yhteisöä, perheenjäseniä, relevantteja toimijoita, jotta osaaminen jää paikallisille.
• Paikallisten oma koulutus mestari – kisälli -periaatteella opin jakamiseksi mahdollisimman laajasti.
• Yhteistyö ja verkostoituminen alan muiden toimijoiden kanssa, jolloin mahdollisia muita rahoituskanavia löytyy.

Kehitysmaiden näkökulmasta jatkuvuuden turvaaminen useiden rahoittajien avulla ei kuitenkaan välttämättä muuta alkuperäistä tilannetta, yhteiskuntaa tai järjestöä. Eri rahoittajien tarjoama tuki pidentää rahoitusaikaa, mutta ei muuta olosuhteita. Jatkuvuuden varmistamiseksi on tuettava järjestöjä (paikallisia yhteisöjä) tekemään vaikuttamistyötä omaan hallitukseensa ja hankkimaan tuloja paikallisesti. Tulonhankinta on kuitenkin helposti ohjaamassa paikallisia toimijoita sellaiseen markkinatalouteen, mikä ei luonnollisesti näille tahoille kuulu. Pohjoisen kumppanin on täten paneuduttava jatkuvuuden rakentamiseen nimenomaan paikallisen kumppanin ehdoilla, toimintaympäristön ja -tapojen tuntemukseen pohjautuen. Vammaisten ja vammaisjärjestöjen voimaannuttaminen voisi parhaimmillaan auttaa kehitysmaiden vammaisia ihmisiä itse löytämään ratkaisuja niihin olosuhteisiin, joihin nyt etsitään vastauksia Pohjoisen kumppanilta (ja rahoitukselta). Oikeusperustainen toimintatapa on yksi avain kehittää maakohtaisia toimintamalleja.

Eri hankkeet ovat saaneet paljon pysyviä muutoksia aikaan eri kumppanimaissa ja -yhteisöissä. Paneelin osallistujilta kysyttiin lopuksi, mitä muutoksia he ovat havainneet:

• Ensimmäistä kertaa kuurot saavat nyt ammatillista koulutusta Kambodzhassa Suomen Kuurojen Liiton yhteistyöhankkeen tuloksena.
• Etiopiassa on viittomakielityön pohjalta perustettu Addis Abeban yliopistoon viittomakielen yksikkö.
• Vammaiset on saatu mukaan köyhyydenvähentämisohjelmiin (PRSP) eri maissa.
• Vammaiset on saatu mukaan yhteiskuntaan (koulutus, työelämä).
• Kaikki kylän lapset pääsevät kouluun (rakennettu/perustettu koulu).
• Kyläläiset saavat terveydenhuoltoa (rakennettu terveysklinikka).
• Kyläyhteisön jäsenten asenteet ja suhtautuminen vammaisiin on muuttunut.
• Yhteisöllisyys on lisääntynyt
• Lainsäädäntöön on tullut muutoksia (vammaisten oikeudet, syrjimättömyys).
• Vammaisjärjestöjen paikallisyhdistysten määrä ja jäsenmäärä on lisääntynyt.
• Paikallisten vammaisten ja järjestöjen hallinnolliset taidot ovat lisääntyneet.

 

 

Ryhmätyöskentelyn teemana oli kehitellä vaikuttavuuden ja kestävyyden elementtejä alustusten ja keskustelun pohjalta. Ryhmäläisiä rohkaistiin keskustelemaan omien hankekokemustensa pohjalta. Seuraavat kysymykset ohjasivat ryhmien keskustelua:

1. Miten hankkeissa voidaan rakentaa kestävyyttä sen suunnitteluvaiheessa?
2. Miten hanketoteutuksen aikana vältetään riippuvuuden lisääntyminen?
3. Miten jatkuvuutta tuetaan hankkeen päättyessä?  

Ryhmien aktiivinen keskustelu toi esille muun muassa seuraavia konkreettisia ehdotuksia:

• Suunnittelu osaksi hanketta ja siihen riittävästi resursseja (aikaa + rahoitusta)
• Selkeä yhteinen visio ja avoin dialogi kumppanin kanssa, mikä sallii paikalliset ratkaisumallit ja pohjaa kumppanin kapasiteettiin
• Konkreettiset välitavoitteet ja selkeät indikaattorit
• Tietoisuus keskinäisistä riippuvuussuhteista – globaalissa maailmassa olemme eri tavoin riippuvaisia toinen toisistamme!

UM:n edustajaa Matti Lahtista pyydettiin lopuksi kommentoimaan seminaarissa esiin tulleita asioita. Tässä yhteenvetoa kommenteista ja vastauksista:

• Kehitysyhteistyöhankkeiden kestävyydestä on oleellista miettiä sitä, miten työlle rakennetaan jatkuvuutta. Yhteistyön aikana ei rakenneta hankkeelle kestävyyttä, vaan vahvistetaan kumppanien ja hyödynsaajien toimintakykyä ottaa vastuuta omasta kehityksestään, joka tähtää myönteisiin muutoksiin. Nykyiset hankkeet voivat olla täten muutosimpulsseja suurempaan, toivon mukaan pysyvämpään muutokseen.
• Muutos ei aina ole pelkästään hyvää. Muutokset voivat sisältää sekä kielteisiä että myönteisiä vaikutuksia. Muutoksen aikaansaamaa vaikutusta tulisi arvioida vuosien, jopa vuosikymmenten päästä, sillä muutos vie aikaa.
• Muutos pitää sisällään uutta, uusien asioiden oppimista. Samalla luovutaan vanhasta. Muutosprosessin aikana on pohdittava, kuinka hyvää uuden oppiminen ja/tai vanhasta luopuminen on.
• Kehitysyhteistyöhankkeessa kumppaneilla on hyvä olla selkeä visio, mihin tähdätään. Yhteistyö voidaan aloittaa varsin pienellä toiminnalla, jota kasvatetaan vuosien aikana ja päädytään hyvää ja hedelmälliseen yhteistyöhön.
• Suunnittelu, yhteistyöhön valmentava koulutus   ja asteittainen liikkeelle lähtö   voidaan nivoa osaksi hanketukea. Suunnittelu, yhteistyön rakentaminen ja jatkuvuuden varmistaminen ovat osia kestävän kehityksen prosessissa.   
• Tavoitteena tulisi olla pitkäaikainen yhteistyö, jonka aikana on eri vaiheita ja eri hankkeita tavoitteineen ja toimintoineen. Vaikka hanke/rahoitussykli on 3-vuotinen, yhteistyötä ja kumppanuutta voidaan rakentaa asteittainpitkällä aikavälillä jonkinlaisena hankkeiden ketjuna.