Opetussektori

Suomen vähentynyt tuki koulutukselle kehitysmaissa huolestuttaa järjestöjä

– koulutukseen tulee panostaa erityisesti taantuman aikana

Opetuksen mallimaana tunnettu Suomi on vähentänyt tukeaan kehitysmaiden koulutussektorille rajusti viime vuosina. Kehitysyhteistyöjärjestö Plan Suomi Säätiö ja kahdeksan muuta järjestöä muistuttavat kauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyryselle tänäänluovutetussa kannanotossa, että vielä vuosina 2002–2004 Suomen virallisesta kehitysavusta yli kymmenen prosenttia meni opetussektorille, vuonna 2007 vain 4,5 prosenttia.

Plan Suomi Säätiö, Pelastakaa Lapset, YK-liitto, Unicef, Fidida, Taksvärkki, UFF, Kuurojen Liitto ja World Federation of the Deaf muistuttavat kansainvälisen koulutusviikon yhteydessä, että vähennykset ovat ristiriidassa Suomen YK:lle ja EU:lle tekemien koulutusta koskevien sitoumusten kanssa.

Kansainvälisenä tavoitteena on, että kaikki maailman lapset ovat peruskoulussa vuoteen 2015 mennessä. Jotta tämä tavoite saavutetaan, on 75 miljoonan lapsen päästävä peruskouluun vuonna 2009. Lasten koulutuksen tukeminen on erityisen tärkeää globaalin talouskriisin aikana, Plan Suomi Säätiön aloitteesta annetussa kannanotossa huomautetaan. Jokainen peruskoulussa käyty lisävuosi nostaa poikien aikuisena ansaitsemia tuloja 5–15 prosentilla, tyttöjen tätäkin enemmän. Koulutetut kansalaiset ovat talouden tukipilareita vaikeinakin aikoina.

– Ilmaisen perusopetuksen turvaamiseen kaikille maailman lapsille tarvittaisiin yhdeksän miljardia euroa. Pelkästään vuoden 2008 viimeisen vuosineljänneksen aikana finanssilaitosten elvytyspaketteihin käytettiin maailmalla 390 miljardia euroa julkisia varoja. Nyt Suomelta ja muilta valtioilta tarvitaan poliittista tahtoa sijoittaa maailman lasten koulutukseen, joka on kaikkein paras sijoitus tulevaisuudelle, toteaa Plan Suomi Säätiön ohjelmajohtaja Sirpa Sinervä.

Kannanoton allekirjoittaneet järjestöt toivovat, että Suomi osoittaa sitoumuksensa lasten aseman pitkäjänteiselle edistämiselle nostamalla opetukseen suunnatun kehitysavun määrää. Erityistä huomiota pitää kiinnittää siihen, että kouluun pääsevät kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat lapset.

– Ilmainen opetus on jokaisen lapsen ihmisoikeus. Suomen kehitysapua tulisi suunnata huomattavasti nykyistä enemmän perusopetukseen ja opettajakoulutukseen. Suomen nykyinen linjaus, jossa koulutus jää alakynteen, on harkitsematon. Kehitysavulla on ratkaiseva vaikutus köyhimpien maiden lasten koulutusmahdollisuuksiin, Sirpa Sinervä sanoo.

22.4.2009

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kehitys ja koulutus kaikille-teemapäivässä pohdittiin kansalaisjärjestöjen roolia opetussektorilla

Tilaisuuden avasi ulkoasianministeriön opetusalan neuvonantaja Jussi Karakoski. Ministeriön mielestä kansalaisjärjestöt ovat hyvin täydentäneet Suomen virallista kehitysyhteistyötä opetussektorilla, mutta järjestöjen tulisi ottaa suurempaa vastuuta opetussektorista ja tarjota palveluja, joita valtio ei pysty takaamaan, Karakoski jatkoi. Suomen kahdenvälisessä kehitysyhteistyössä opetussektori on onnistunut parhaiten edistämään vammaisnäkökulmaa läpileikkaavana teemana ja vammaisnäkökulman vahvistamista jatketaan edelleen.

Opettajien ammattijärjestön erityisasiantuntija Ritva Semi muistutti osanottajia siitä, että Suomi on opetuksen mallimaa, jolla on paljon annettavaa maailmalle koulumenestyksestä. Opetusala on kehitysyhteistyön keskeinen muoto, joten olemassa olevaa osaamista tulisi käyttää entistä enemmän hyödyksi, Semi totesi.

Hannu Savolainen Jyväskylän yliopistosta jatkoi valottamalla hyviä oppimistuloksia tuottavien koulujärjestelmien yhteneväisyyksiä. Keskeistä oppimistulosten parantamisessa on opetuksen kehittäminen. Savolainen korosti, että on tärkeää valita opettajiksi oikeat ihmiset ja tukea heitä sekä huomioida oppilaiden yksilölliset tarpeet ja tukitoimet. Inklusiivinen opetus hyödyttää kaikkia ja hyvä opetusjärjestelmä kattaa kaikki oppijat.

Lähetystöneuvos Anne Vasara esitti ulkoasiainministeriön virallisen tervehdyksen tilaisuudessa. Suomi on tukenut vammaisten koulutuksen lippulaivaohjelman sihteeristöä parin vuoden ajan. Lippulaivaohjelmalla on tärkeä roolia inklusiivisen opetuksen ja vammaisnäkökulman edistämisessä, Vasara sanoi.

Teijo Sormunen esitteli Suomen Vapaakirkon inklusiivisen opetuksen pilottikouluhankkeen kokemuksia Ecuadorissa. Kyseessä on 140 oppilaan yksityinen koulu, jossa on 34 vammaista oppilasta. Hanke on onnistunut muuttamaan asenteita lyhyessä ajassa mm. sillä, että kyseessä on yksityiskoulu, mikä on antanut koulun vammaisille oppilaille jo tiettyä sosiaalista statusta. Koulussa on myös työllistetty vammaisia opettajia. Muita hankkeen onnistumisen edellytyksiä ovat olleet laajat yhteistyöverkostot ja eri sektoreiden viranomaisten sitoutuminen toimintaan, Sormunen listasi.

Mari Koistinen valotti väitöskirjatutkimustaan kehitysvammaisten nuorten kokemuksista ammattikoulutuksesta ja työllistymisestä Sambiassa. Aihetta on tutkittu vähän eikä kokemuksellistakaan tietoa ole oikein saatavilla. Koistisen mukaan on tärkeää kiinnittää huomiota ammattikuntoutukseen ja työllistymisen edistämiseen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sekä huomioida opiskelijan oma näkökulma.

10.10. järjestetty tilaisuus kokosi 27 kehitysmaiden koulutuskysymyksistä kiinnostunutta ulkoasiainministeriön, tutkimuslaitosten ja järjestöjen edustajaa OAJ:n tiloihin. Päivän alustukset ja yleensäkin opetusalan kehitysyhteistyö herättivät vilkasta keskustelua mm. vanhempien ja opettajankoulutuksen ja julkisen sektorin roolista inklusiivisen opetuksen edistämisessä. Kehitys ja koulutus kaikille-teemapäivän järjestivät ulkoasianministeriö ja vammaisten koulutuksen lippulaivaohjelman sihteeristö.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Global Action Week on Education for All- Helsingin tapahtuma 21.4.2008

Vuosittain huhtikuun viimeisellä viikolla järjestettävä Koulutus kaikille 2015- toimintaviikko edistää Koulutus kaikille- tavoitteiden saavuttamista. Tänä vuonna toimintaviikon teemana oli syrjäytymisen ehkäiseminen laadukkaan opetuksen avulla. Vuodesta 1999 lähtien järjestetyn tapahtumaviikon taustalla on monia kansalaisjärjestöjä ja UNESCO.

Helsingin tapahtuma keskittyi vammaisten oikeuksien edistämiseen Suomen kehitysyhteistyössä. Tilaisuuden aluksi Ronald Wiman, ulkoasiainministeriön sosiaalisen kehityksen neuvonantaja, kertoi vammaisnäkökulmasta Suomen kehitysyhteistyössä. Vammaissektorin osuus kaikista Suomen kehitysyhteistyövaroista on noin 5 % ja annettu tuki kanavoituu pääasiassa kansalaisjärjestöjen kautta. Lisäksi vammaisten oikeuksia tuetaan monenkeskisen ja kahdenvälisen kehitysyhteistyön kautta esimerkiksi UNESCOn ja opetussektorin hankkeiden avulla. Suomen uudessa kehityspoliittisessa ohjelmassa vammaisnäkökulma on läpileikkaavana teemana.

Elina Lehtomäki, tutkimusryhmän johtaja Jyväskylän yliopistosta, puolestaan kertoi kuvien kautta Suomen ja Etiopian välisestä opetusalan kehitysyhteistyöhankkeesta. Etiopian opetusministeriön rooli erityisopetuksen kehittämisessä osana yleistä opetussektorin tukemista on ollut merkittävä. Toiminta on myös hyvin saatu jalkautettua kuntatasolle, mutta siellä haasteena ovat edelleen kansainvälisten materiaalien saaminen paikallisella kielellä.

Kalle Könkkölä, Kynnys ry:n toiminnanjohtaja, puolestaan puhui vammaisjärjestöjen roolista vammaisten oikeuksien edistämiseksi. Vammaisjärjestöillä on erityinen vastuu vammaisten asioiden edistämisestä sekä kansallisesti että kansainvälisesti, mutta on myös tärkeää luoda laajoja kumppanuuksia ja lisätä vuorovaikutusta vammaisten asioiden edistämiseksi. Uusi vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus on tärkeä työkalu, jota pitäisi käyttää ja opiskella myös ruohonjuuritasolla.

Tilaisuuden päättänyt Ritva Semi, Opetusalan Ammattijärjestön erityisasiantuntija, korosti eri tahojen välisen yhteistyön tärkeyttä vammaiskysymyksen edistämiseksi Suomen kehitysyhteistyössä.

Tilaisuudessa esitettiin myös uunituore dokumentti nimeltä ”A World for Inclusion- Ensuring Education for All”, jonka UNESCO ja Lippulaivaohjelma ovat tuottaneet.

Helsingin tilaisuuteen osallistui 27 kansalaisjärjestöjen, konsulttifirmojen ja viranomaistahojen edustajaa. Tapahtuman järjestivät ulkoasiainministeriö, OAJ ja vammaisten koulutuksen lippulaivaohjelma. Osana Koulutus kaikille- toimintaviikkoa UNESCO julkaisi uudet laadukkaan inklusiivisen opetuksen kotisivut.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

THE RIGHT TO EDUCATION FOR PERSONS WITH DISABILITIES: TOWARDS INCLUSION

A Flagship under the Education for All Programme

UNESCOn Koulutus kaikille – toimintaohjelman alla oleva vammaisten koulutuksen lippulaivaohjelma

FIDIDA mukana vammaisten lippulaivaohjelman sihteeristössä yhdessä UNESCOn ja Jyväskylän yliopiston (erityspedagogiikan laitos) edustajien kanssa

• Maailmanlaajuisesti tarkasteluna koulutuksen suurin haaste on tavoittaa ne lapset, jotka eivät ole vielä minkään koulutuspalvelun ulottuvilla.
• Tällaisia lapsia arvioidaan olevan noin 140 miljoonaa, joista valtaosa on vammaisia lapsia (60 % on tyttöjä).

 

  MIKSI LIPPULAIVAOHJELMA?

Lippulaivaohjelma pyrkii yhdistämään Koulutus kaikille – toimintaohjelman partnerit tekemään yhteistyötä sen puolesta, että kaikki vammaiset lapset, nuoret ja aikuiset pääsisivät laadukkaan opetuksen piiriin Yhtäkään kansallista Koulutus kaikille – toimintaohjelmaa ei voida pitää riittävänä ja uskottavana, jos siinä ei ole huomioitu myös vammaisten lasten koulutusta Inkluusio on filosofia ja toimintatapa, joka vastustaa syrjintää niin periaatteiden kuin käytännönkin tasolla. Kaikilla lapsilla on oikeus käydä lähikouluaan fyysiseen, älylliseen, emotionaaliseen, sosiaaliseen, kielelliseen tai muuhun seikkaan katsomatta Inkluusio on ennen kaikkea muutosprosessi kouluyhteisössä tai koulutuspolitiikassa laajemmin

 

LIPPULAIVAOHJELMAN 5 STRATEGISTA TAVOITETTA

Koulutuksellisten käytäntöjen/säädösten kehittäminen Yhteistyöverkostojen sekä -hankkeiden luominen Tietoyhteisön luominen internetiin Tilastojen ja määritelmien tuottaminen Opettajakoulutuksen edistäminen

 

MITÄ LIPPULAIVA TEKEE?

OHJAA maita näkemään vammaisten lasten tarpeet osana Koulutus Kaikille – ohjelmaa KANNUSTAA YK:n organisaatioita, kansalaisjärjestöjä, ja rahoittajia työskentelemään yhdessä, jotta vammaiset lapset voidaan sisällyttää koulujärjestelmiin ja kehityssuunnitelmiin KERÄÄ ja JAKAA informaatiota ja materiaalia tukeakseen kaikille avoimen koulutuksen kehitystä KANNUSTAA vammaisjärjestöjä osallistumaan asiantuntijoina opetussuunnitelmien, valtiollisten asetusten, opettajakoulutuksen ja materiaalin kehittämisessä

 

LIPPULAIVAOHJELMAN ORGANISAATIO

• Lippulaivaohjelma on erilaisten järjestöjen ja organisaatioiden yhteenliittymä, johon kuuluu mm:

Vammaisjärjestöjä YK:n organisaatioita Hallitusten välisiä elimiä Opetusalan asiantuntijoita Lippulaivan vahvuus muodostuu sen miehistön, ts. kaikkien sen jäsenten yhteisestä voimasta

• Lippulaivaohjelmaan otetaan jäseniksi kaikki, jotka jakavat sen päämäärät!
• Lippulaivaohjelman kotisivut: http://www.inclusionflagship.net
• Lippulaivaohjelman sähköpostilistalle voi liittyä lähettämällä viestin seuraavaan osoitteeseen: markku.leskinen@jyu.fi

 

 

EENET- The Enabling Education Network:

www.eenet.org.uk

EENET tarjoaa runsaasti hyödyllistä tietoa inklusiivisesta koulutuksesta huomioiden erityisesti köyhimmät maat ja niiden ihmiset.

Ulkoasiainministeriö:

Ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyöosaston sivuilla löytyy tietoa myös erilaisista opetushankkeista, jotka liittyvät kehitysmaiden vammaisten ihmisten tukemiseen.

 

Inklusiivinen opetus on uusi asia Aasiassa

Kambodzhan pääkaupungissa Phnom Penhissä järjestettiin Aasian maiden inklusiivisen opetuksen konferenssi 16.-18.1. Kyseinen konferenssi oli järjestyksessään toinen alueellinen inklusiivisen opetuksen tapahtuma, jonka UNESCO ja vammaisten koulutuksen lippulaivaohjelman sihteeristö järjestivät. Suomesta sihteeristöön kuuluvat Jyväskylän yliopisto ja FIDIDA ry.  

Aasian konferenssi keskittyi osanottajamaiden toimenpiteisiin inklusiivisen opetuksen edistämiseksi, kansalaisjärjestöjen esimerkkihankkeisiin, olemassa oleviin alueellisiin verkostoihin sekä opettajankoulutukseen ja oppijan näkökulmaan. Konferenssissa todettiin alueella tapahtuneen hyvää kehitystä esimerkiksi lainsäädännön, kansalaisjärjestöjen kokeiluhankkeiden ja edunvalvonnan alueilla. Varsinkin vammaisjärjestöt olivat onnistuneet hyvin ajaessaan vammaisten lasten oikeutta opetukseen. Haasteina nähtiin kuitenkin kokeiluhankkeista saatujen tulosten hyödyntäminen kansallisella ja alueellisella tasolla sekä niiden jatkorahoituksen takaaminen.  

Aasiassa inklusiivinen opetus on uusi käsite, joten myös sen sisältö ja nimitys vaihtelevat maittain. Konferenssissa kuitenkin korostettiin, että inklusiivinen opetus tulisi ymmärtää laajasti ja se tarkoittaa ennen kaikkea kaikkien lasten pääsyä kouluun. Virheellisesti inkluusion ajatellaan usein tarkoittavan sitä, että kaikki lapset opiskelevat samassa koulurakennuksessa. Erityiskouluja tarvitaan jatkossakin esimerkiksi orpojen vaikeavammaisten lasten tueksi. Konferenssin osanottajat totesivat yksimielisesti, että opettajankoulutus on avain vammaisten lasten koulunkäynnin lisäämiseen.  

Konferenssin iltaohjelmassa oli kiinalaisten vammaisten taitelijoiden esitys, jota Kambodzhan kuningas Norodom Sihamoni kunnioitti läsnäolollaan. Esitys koostui kuulo-, näkö- ja liikuntavammaisten nuorten taidokkaista tanssi- ja musiikkiesityksistä. Kyseinen taiteilijaryhmä on saavuttanut maailmanmainetta ja on muun muassa UNESCOn hyvän tahdon lähettiläs. Vammaisten taiteilijoiden ryhmä tulee esiintymään myös Pekingin kesäolympialaisten avajaisissa.  

Maailmassa on 72 miljoonaa lasta, jotka eivät käy koulua ja arvioiden mukaan heistä 30-40 % on vammaisia lapsia. Vammaisten lasten vähäisen koulunkäynnin ohella toinen keskeinen ongelma on opetuksen heikko taso monissa kehitysmaissa. Koulutus on kaikkien lasten perusoikeus ja tärkeä keino köyhyyden vähentämiseksi. Jos vammaisia lapsia ei huomioida opetussektorilla, koulutus kaikille- tavoite vuoteen 2015 mennessä ei toteudu.  

Kambodzhan konferenssi kokosi 81 osanottajaa opetusministeriöistä, YK:sta, tutkimuslaitoksista ja kansalaisjärjestöistä. Konferenssin lopuksi 12 eri maan osanottajat kokosivat tiekartan, jonka pohjalta inklusiivista opetusta edistetään jatkossa konferenssin osanottajamaissa.  

Lisätietoja: Johanna Arponen, hankekoordinaattori, FIDIDA ry, Johanna Arponen (etunimi.sukunimi@fidida.fi)

 

Kiinalaisten kuurojen vaikuttava tanssiesitys